perjantai 25. lokakuuta 2013

Blogi on hyvä apuväline opettajalle ja oppijalle

Blogeja käytetään koulumaailmassa paljon. Annen vanha listaus blogien hyötyjä opetuksessa:
  • ammattilaisena kasvamisen väline, itsereflektion paikka, oppimispäiväkirja     
  • työpäiväkirja, suunnittelun ja ajatusten järjestämisen väline
  • usean osallistujan työtila, ajatusten kehittelemisen ja ideoitten jakamisen paikka     
  • varaventtiili, tuntojen tulkki    
  • keino luoda omaa verkkoyhteisöä, tavoittaa kollegoita ja hengenheimolaisia
  • ohjauksen väline 
  • tiedottamiskanava
  • hyvän aineiston varasto, linkkiliiteri, verkkoaarteiden kokoelma
  • opetuksen toteuttamisen väline (oppituntitehtävä, projektitehtävä, tutkimustehtävä, keskustelutehtävä, koko kurssin tapahtumapaikka)
  • väline, jolla opiskelijat tuottavat kurssityönsä
  • paikka koulujen väliselle yhteistyölle (myös yli maarajojen)

Blogi verrattuna wikiin? Tiiviisti voisi sanoa, että blogin tärkeimpiä puolia ovat:
  • reflektointi     
  • usein henkilökohtainen     
  • nopea julkaisu     
  • hetkessä kiinni    
  • kommentointiketju näkyy selkeästi
Wikin keskeisiä ominaisuuksia taas ovat:
  • pienestä siemenestä kasvava
  • prosessikirjoittaminen
  • tiedon rakentaminen
  • version hallinta / historia
  • kommentointi ei aina kovin joustavaa
Wikiä ei voi kirjoittaa reaaliaikaisesti yhtä aikaa samasta kohdasta. Sellaiseen työskentelyyn sopivat paremmin jaetut dokumentit (kuten Googlen ja Sky Driven dokumentit) tai Etherpad (ks. ohje). Wikityöskentelyssä on tärkeää sopia työtavasta. Opiskelijoille tai ryhmille voi jakaa vastuualueet ja vaikka omat sivut, joita editoivat. Näin toimi esimerkkinä käytetty Kompo-wiki.

Molempiin voi upottaa sisältöä, esimerkiksi videoita, diaesityksiä tai kuvia. Molemmat toimivat myös mobiililaitteilla, mutta toimivuutta kannattaa testata ennen opiskelijoille esittelyä.

Bloggaaminen sujuu vaikka junassa.


Oppimisen suunnittelua ja muotoilua

Kuinka rakennan selkeän ja toimivan toteuksen verkkoon? Miten vaiheistan, miten ohjeistan, miten luon vuorovaikutusta?

Alkuvaiheessa verkko palvelee luontevasti sisältöjen jakelun kanavana. Kun ympäristö ja erilaiset vuorovaikutukselliset ja yhteistyötä tukevat verkkopalvelut käyvät tutuiksi, mieli palaa opettajalla kohti aktivoivaa ja interaktiivista toteutusta.

Tulevaisuuden työelämä on osittain erilaista, kuin eilisen työelämä. Kehityspolkuja arvioidaan, jotta osattaisiin opettaa oikeita asioita. Vahva näkemys on, että keskiöön nousevat tietojen sijaan kompetenssit, kyvyt ja taidot (esimerkiksi elinikäisen oppimisen avaintaidot ja tiivistelmä 10 tulevaisuuden työntekijän avainosaamista). Sosiaaliset taidot ovat aina tärkeitä, samoin oman työn ja oppimisen ohjaaminen. Alalla kuin alalla tarvitaan myös medialukutaitoa ja viestintäteknistä osaamista.

Minna Taivassalo-Salkosuo Opetushallituksesta on julkaissut useita hyviä diasarjoja, joissa hän viitoittaa ammatillisen opetuksen tulevaisuutta. Hän korostaa oppijalähtöisiä, avoimia oppimisympäristöjä, sosiaalisen median hyödyntämistä ja työelämälähtöisyyttä. Opetushallitus on tuottanut Ammattipeda-sisältökokonaisuuden ammatillisen opetuksen kehittäjien avuksi. Sivustolla on kuvauksia tuoreista käytännön toimintamalleista.

Lasse Wallemaa Porin Winnovan aikuiskoulutuksesta on tehnyt pitkään työtä verkon hyödyntämisen ja erilaisten oppijoiden tukemisen kanssa. Hänen kiteytyksensä verkkoa hyödyntävälle opettajalle on napakka:
  • Lähdetään liikkeelle siitä, mitä opiskelija jo osaa käyttää ja rakenetaan siitä eteenpän. 
  • Tavoitteena rakentaa henkilökohtaista oppimisympäristöä, joka kulkee opiskelijan mukana eteenpäin. Oppija tekee itse. Ottaa välineet haltuunsa. 
  • Opetellaan jakamaan ja jakamisen kautta koetaan verkoston ja ryhmän voima. 
Suunnittelun apuna voi käyttää myös apukysymyksiä (listan on laatinut Anne Rongas):
1. Mitä on tarkoitus oppia? (Opetussuunnitelma? Tutkintotavoite? Osasuoritus johonkin kokonaisuuteen?)
2. Millaiset työskentelytavat ovat tavoitteina?
3. Mikä motivoi opiskelijaa? Motivaatiolähteet.
4. Miten pitkän aikaa someympäristöä käytetään?
5. Käytetäänkö samaa ympäristöä useille ryhmille?
6. Ketkä osallistuvat someympäristössä näkyvästi toimintaan? (Onko mukana esimerkiksi useita ohjaajia, työelämän edustajia, muita toimijoita?)
7. Halutaanko someympäristö tarjota aktiivisesti myös hiljaisten seuraajien saataville?
8. Tuottavatko opiskelijat arvioitavia asioita someympäristöön? Millaisia? Onko arvioinnista (kriteereistä) olemassa kuvaus?
9. Toteutuksen avoimuus? Onko toteutukseen yhdistetty suljettuja osioita?
10. Osallistuvatko kaikki kohderyhmän opiskelijat työskentelyyn someympäristössä? (Opiskelijan/huoltajan suostumus.)
11. Rajoittavia tekijöitä, kuten oppilaitoksen normit (hyväksytyt ja ei-hyväksytyt verkkopalvelut, tekijänoikeuskysymykset), opiskelijoitten ikä, osallistujien tekniset taidot (tuen ja koulutuksen saatavuus)?

Suunnittelu kannattaa aloittaa piirtämällä tai muulla tavoin ulkoistamalla oma visio niin, että sen voi esitellä jollekin toiselle. Erittäin hyödyllistä olisi testata suunnitelmaa muutamalla opiskelijalla, vähintään kollegan kommentointia kannattaa pyydystellä.

Vinkkejä oppimisprosessin suunnittelusta verkkoympäristöön: diasarja ja video (Anne Rongas).